tiistai 27. syyskuuta 2016

Syksyinen puutarha & saunailta

Niin upeita päiviä vielä näin syyskuussa.. Kohta tämä väriloisto vaihtuu loskaan ja harmauteen, mutta hei, ei sekään haittaa, koska joulunodotus alkaa sitten ja sitä tunnelmoidessa voi unohtaa ulkona ikkunoita hakkaavan vesisateen :)


 Ei kiirettä haravoida- rakastan värikkäitä lehtiä maassa :)


Näitä syyshortensioita minulla oli vuosi sitten hääkimpussanikin :)



Kriikuna teki tänä vuonna satoa :)


Maku näissä on ihan ok, ei niin makea kun luumussa, mutta hedelmälihaa tosi vähän ja kivi sisällä iso.  Jos näitä alkaa tulla kunnolla, koitan keitellä nämä hilloksi kivineen päivineen ja sitten siivilän läpi seuloa koko keitoksen, jotta saa siemenet pois. Hedelmälihaa on muuten hankala irrotella kivistä.


Vielä lämmitämme ulkosaunaa, siellä on niin paljon paremmat löylyt ja ihana tunnelma. Ja säästäähän se vettä ja sähköä, vesi kun nostetaan tänne pihakaivosta ja sauna lämpiää puilla. Kaivovesi on sentään ilmaista, vaikka puut toki maksavat. Minulla on pieni metsäpläntti, mutta se on niin kaukana meiltä, että olemme laskeneet, että sieltä puiden roudaaminen kotiin tulee yhtä kalliiksi kun ostaa puut muualta - tosin saahan siitä hyvää liikuntaa, kun käy puuhommia tekemässä.


Ulkosaunaa koristaa mummoni vanha pyykkilauta. Sisustuskaupasta löysin tuollaisen koristekiven, jossa teksti "Kun soivat kiukaan mustat urut, unhoittuvat arjen surut". Tuon tekstin muistan lapsuutena vanhempieni mökkisaunan naulakosta :) Pitää muuten erittäin hyvin paikkaansa :)


Sauna on sisältä pimeä, tummuneet hirttä muistuttavat paneelit alkuperäiset. Lauteet kaipaisivat myös uusimista jo.


Puukiuas uusittiin 10 v sitten, se on edelleen hyvässä kunnossa. Vastikään nuohooja kävi myös nuohoamassa saunan piipun, nyt vetää taas hyvin :)


Kiukaassa on myös pieni vesisäiliö, jossa lämpiää kuuma vesi. Erillistä muuripataa ei enää ole, kun olisi ollut aika ahdas - aiemmin semmoinen oli kyllä kiukaan vierellä, mutta se oli jo palanut puhki. Sähkökatkoilla tämä pihasaunan olemassaolo on myös tietenkin aivan ehdoton - saamme aina lämmintä vettä ja pääsemme pesulle, ei tartte olla sähkösaunan varassa pelkästään :)

Tämä talo on siksi hyvä pienimuotoiseen omavaraisteluun tai ainakin varautumiseen hankaliin tilanteisiin, kun vettä saamme kaivosta, puusauna on sekä sisällä myös puuhella ja pönttöuuni lämmitystä ja ruoanlaittoa varten. Vielä harkitsemme aggregaatin hommaamista - pari vuotta sitten syysmyrsky katkoi sähköt, jotka oli lähemmäs vuorokauden poissa ja huoli jääkaapista ja pakastimen sulamisesta on aina olemassa. Aggregaatti pelastaisi pakkaseen (tai siis pakkasiin, monikossa) säilötyt marjat ym. Vielä kun olisi sitä omaa metsää tässä talon lähellä, josta saisi puuta. No niin ja mielelläni asuisin kyllä hieman kauempana taajamasta ja omassa rauhassa ja haaveilen myös isosta navetasta, johon saisi lisää eläimiä ja ja ja. Mutta toistaiseksi nyt näillä mennään :)

maanantai 26. syyskuuta 2016

Syystouhuja ja unelmia

Tervetuloa tänne uuteen blogiini. Nimeksi valikoitui nyt Pihjalarinne :) Pihlajat on minulle tärkeitä puita, ne ovat kauniita, ne antavat terveellisiä marjoja ja ovat Suomessa perinteisesti pyhiä puita, jotka tontin reunoilla suojaavat taloa asukkaineen kaikenmaailman möröiltä ja vihulaisilta :) Meidänkin talon kolmella reunalla kasvaa pihlaja, mutta tielle päin sitä ei kasva... Taidan istuttaa yhden sinnekin, sieltä päinhän ne pahimmat möröt tulee jos on tullakseen :D

Pihassa on jo kauniin syksyistä...




Me on tehty PALJON töitä koko alkusyksy, mutta yritetty välillä pieniä irtiottoja ulkoilun merkeissä. Vanhempieni mökillä on käyty... ja todettu, että keski-ikä iskee, kun on tullut ihan kamala MÖKKIKUUME!!





Haluaisimme oman pienen piilopirtin - ei kaivata isoa tilaa eikä kummoista varustelua. Tulisija, tarpeeksi makuutilaa koko porukalle ja kauniit näkymät luontoon, se riittäisi :)

Oliskohan se meidän tulevan mökin paikka tässä? On jo vähän tuumittu, miten raivattaisi rantaa aukeammaksi ja laitettaisiin pieni hiekkaranta lapsille :) Kyllä minä näissä maisemissa viihtyisin, marja- ja sienimetsät ovat aivan loistavat ja mummolakin naapurissa ;)



Sattui yksi vapaa lauantai, kun en ollut pitämässä sisustuskutsuja ja päätimme lähteä Sulkavalla Pisamalahden linnavuorelle. Upea, mystinen paikka, suosittelen lämpimästi - tosin en ehkä ihan pienten lapsien kanssa, koska rinteet olivat jyrkkiä ja aika vaarallisiakin.



Näköalat huipulta olivat mahtavat ja muinaislinnan muurit loivemmalla reunalla vielä nähtävissä - tämän muinaislinnoituksen arvellaan olevan noin 1000 vuotta vanha.



Meidän 13 ja 15 v teinit tykkäsivät myös kovasti, täällä on myös luolia, joista osaan mahtuu sisäänkin. Ja sitten tämmöisiä pelottavia kapeita suu-aukkoja, joista monen metrin pudotus suoraan alaspäin, hui! Poikakin sanoi, että tänne pitää tulla uudelleen!


Ainille meillä on Ergobaby-kantoreppu, mutta jotenkin hän ei viihdy siinä enää, kun ei kunnolla näe siitä, joten jouduttiin kantamaan ihan sylissä osan matkaa. Seuraavalle retkellä päästään testaamaan Ospreyn lapsenkantorinkkaa. Vaikutti tosi näppärältä peliltä - siitä lisää myöhemmin :)


Mutta palataksemme puutarhaan... siellä vielä ihana syystunnelma :)