maanantai 26. syyskuuta 2016

Syystouhuja ja unelmia

Tervetuloa tänne uuteen blogiini. Nimeksi valikoitui nyt Pihjalarinne :) Pihlajat on minulle tärkeitä puita, ne ovat kauniita, ne antavat terveellisiä marjoja ja ovat Suomessa perinteisesti pyhiä puita, jotka tontin reunoilla suojaavat taloa asukkaineen kaikenmaailman möröiltä ja vihulaisilta :) Meidänkin talon kolmella reunalla kasvaa pihlaja, mutta tielle päin sitä ei kasva... Taidan istuttaa yhden sinnekin, sieltä päinhän ne pahimmat möröt tulee jos on tullakseen :D

Pihassa on jo kauniin syksyistä...




Me on tehty PALJON töitä koko alkusyksy, mutta yritetty välillä pieniä irtiottoja ulkoilun merkeissä. Vanhempieni mökillä on käyty... ja todettu, että keski-ikä iskee, kun on tullut ihan kamala MÖKKIKUUME!!





Haluaisimme oman pienen piilopirtin - ei kaivata isoa tilaa eikä kummoista varustelua. Tulisija, tarpeeksi makuutilaa koko porukalle ja kauniit näkymät luontoon, se riittäisi :)

Oliskohan se meidän tulevan mökin paikka tässä? On jo vähän tuumittu, miten raivattaisi rantaa aukeammaksi ja laitettaisiin pieni hiekkaranta lapsille :) Kyllä minä näissä maisemissa viihtyisin, marja- ja sienimetsät ovat aivan loistavat ja mummolakin naapurissa ;)



Sattui yksi vapaa lauantai, kun en ollut pitämässä sisustuskutsuja ja päätimme lähteä Sulkavalla Pisamalahden linnavuorelle. Upea, mystinen paikka, suosittelen lämpimästi - tosin en ehkä ihan pienten lapsien kanssa, koska rinteet olivat jyrkkiä ja aika vaarallisiakin.



Näköalat huipulta olivat mahtavat ja muinaislinnan muurit loivemmalla reunalla vielä nähtävissä - tämän muinaislinnoituksen arvellaan olevan noin 1000 vuotta vanha.



Meidän 13 ja 15 v teinit tykkäsivät myös kovasti, täällä on myös luolia, joista osaan mahtuu sisäänkin. Ja sitten tämmöisiä pelottavia kapeita suu-aukkoja, joista monen metrin pudotus suoraan alaspäin, hui! Poikakin sanoi, että tänne pitää tulla uudelleen!


Ainille meillä on Ergobaby-kantoreppu, mutta jotenkin hän ei viihdy siinä enää, kun ei kunnolla näe siitä, joten jouduttiin kantamaan ihan sylissä osan matkaa. Seuraavalle retkellä päästään testaamaan Ospreyn lapsenkantorinkkaa. Vaikutti tosi näppärältä peliltä - siitä lisää myöhemmin :)


Mutta palataksemme puutarhaan... siellä vielä ihana syystunnelma :)






6 kommenttia:

  1. Täällä sitä ollaan lukemassa uutta blogiasi..:) En löytänyt paikkaa johon kirjautuisin.
    Upeita maisemia kuvissasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele ja kiva kun löysit tänne! Lisäsin Lukijat-kohdan tuonne ylänurkkaan :)

      Poista
  2. Eikö se Pajula ole vähän kuin teidän mökki vai kuinka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se - mutta siellä ei ole rantaa :) Tällä hetkellä se ei myöskään ole asumiskelpoinen, kun lattiat on auki, kaivosta ei saa vettä ja saunakin on käyttökelvoton :) Eli lähinnä toimii työleirinä - nyt kaivattaisiin rentoutumispaikkaa :)

      Poista
  3. Upeita maisemia. Onnea uudelle blogille. :)

    VastaaPoista